Niin loppuu kyllä onneksi myös kaikki keskinkertaisempikin, kuten tämä blogi. :) Tässä olisi nyt vajaa kuukausi paluulentoon, josta on pari viikkoa työharjoittelua ja loput lomaa. Olen kuitenkin tullut siihen päätökseen, että tämä on viimeinen päivitykseni. Kokonaisuudessaan blogista ei tullut ihan sellaista kun olin ajatellut aluksi. "Kunnianhimoiset" tavoitteet oli, mutta monta aihetta ja asiaa jäi käsittelemättä. Aika ja into ei vaan riittänyt, sillä tämä on yllättävän aikaavievää puuhaa. Tulihan näitä päivityksiä kuitenkin kirjoiteltua 31 kappaletta, joten eiköhän näistä ole välittynyt hieman tunnelmia ja meininkiä.

 

Lomalla meinataan käydä mm. Pekingissä, Kiinan muurilla, Shanghain sirkuksessa ja Suzhoussa (lähellä oleva "vesikaupunki"). Kelit saisivat viilentyä edes hieman, alkaa nimittäin tämä kuumuus viemään voiton..

 

Taas on tullut kierreltyä kaupungilla. Tässä on hieman saldoa kuvien muodossa:

 

Varjoiset puistot tulevat tarpeeseen näillä keleillä.

 

 

 

Puistossa oli treenipaikka tosimiehille, joita ei yli +35 Celsiuksen lämpötila haittaa. Huom. dippimiehen treeniasu: suorat housut ja nahkakengät.

 

On sitä nyt huonompiakin välineitä nähty, vai?

 

 

Tämä kaveri hallitsi myös renkaat!

 

 

 

Bändi koossa taas.

 

Hiukan ahdas oli kävellä kun noi mopot vei oman tilansa..

 

Osa paikallista Biltemaa. Näitä varaosakauppoja ja vastaavia oli arviolta viiden korttelin verran peräkkäin. Jos täältä ei löydy jotain osaa, niin ei sitten mistään!

 

 

Siinäpä sitä kuuluisinta Shanghaita. Oikealla näkyy rakennusvaiheessa oleva uusi torni, josta tulee tietysti kaupungin korkein.

 

Myös muilla oli kamerat mukana..

 

Odottelin täällä pimeän saapumista ja poseerasin useiden kiinalaisten turistien kanssa, kun välttämättä halusivat päästä kanssani samaan kuvaan. Täällä tuntee olonsa isommaksikin julkkikseksi aina välillä. Joskus se on ihan kivaa, mutta yleensä enemmän tai vähemmän vaivaannuttavaa.

 

Valot välkkyy ja loistaa kaikkialla. Ei tämä välity näin kuvien kautta, joten tervetuloa paikanpäälle ihailemaan ja ihmettelmään!

 

Liikkeellä oli muutama muukin ihminen.

 

Ihan muutama vain..

 

Sitten ollaankin takaisin New Mandarin Cityssä ja meneillään on illmeisesti joku kierrätyskilpailu.

 

Tämä on puolestaan jälleen jostain puistosta. Puistoissa on mukava käydä ihan vaan istuskelemassa ja katsemassa paikallisten touhuja.

 

"Vakkariruokapaikkamme" asukkeja. Välillä siellä on useampiakin kissoja ja välillä on näkynyt jotain torakoitakin vilisemässä lattialla. Ruoka on kuitenkin ihan hyvää ;)

 

Huomasin jonain sunnuntaina että Skymallilla oli valtavasti porukkaa kokoontuneena, joten kävin kurkkaamassa. Siellä oli Chinese Idolista tippuneita kilpailijoita esiintymässä. Taitavia laulajia oli kyllä, mutta jotenkin vaan kuulosti koomiselta esim. kun tuo pinkkiin liiviin pukeutunut poika lauloi ja yritti villitä yleisöä Justin Timberlaken biisillä "Sexy back".

 

Esiintymisistä innostuneena päätin katsoa illalla telkkarista chinese idolia. Lahjakkaita esiintyjiä oli tietysti, koska jäljellä oli enää kymmenkunta kilpailijaa. Esiintymisasut oli sanoinkuvaamattomia, joten en edes yritä kuvailla niitä.. Puvustajilla/esiintymisasuista vastaavilla on ilmeisesti hyvin vilkas mielikuvitus.

 

Taas on papatteja paukkunut.

 

Tuolikauppias koitti estää kuvan ottamista, mutta eipä mahtanut mitään turistille.

 

Joku lähiaikojen ateria.

 

Carrefourin tarjontaa (en ostanut). Tarjolla olisi ollut myös esim. eläviä kaloja ja kilpikonnia (en ostanut niitäkään).

 

Routa ajaa porsaan kotiin, mutta niin tekee hellekin. Näihin sanoihin ja seuraavaan kuvaan on mielestäni hyvä lopettaa tämä blogi. Hyvä ja kokemusrikas reissu on ollut ja toivottavasti tulee olemaan myös loppuun asti. Paljon on tosiaan nähty ja koettu, ehkä jopa opittu. Kiitoksia kaikille seuranneille! Kiitos myös matkakumppanille, mikäli satut lukemaan tätä joskus!

P.S. Terveisiä tasapuolisesti kaikille! Postikortit jää nyt valitettavasti lähettämättä..

Taas on hetki vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Kyllä aika kuluu nopeasti, sillä nyt on reissua takana jo yli kaksi kuukautta. Hieman reilu kuukausi olisi enää jäljellä. Puoliväli meni siis jo aikoja sitten!

 

Tässä ajassa en ole muuttunut kiinalaiseksi, mutta kyllä menoon on tottunut jo aika hyvin. Liikenne ja väenpaljous sekä niistä aiheutuva mekkala tuntuu jo lähes normaalilta. Lämpötilaankin tottuu pikkuhiljaa, vaikka kyllä nämä päälle kolmenkymmenenviiden asteen kelit on aika rankkoja välillä. Kaikkeen ei tietenkään totu ja kyllä täältä vielä hämmästeltävää ja kummasteltavaa löytyy. Kiinalainen logiikka ei myöskään aukene yksinkertaiselle suomalaiselle aina, tässä muutama huomaamani epäkohta. Voiko yli miljardi ihmistä olla väärässä?:

Kauppa:

Kaupoissa on usein enemmän myyjiä kuin asiakkaita. Samaa trendiä on havaittavissa myös monissa muissa paikoissa. Ehkä määrällä korvataan laatua?

Palvelua saa, haluaa sitä tai ei. Esim. jos otat käteesi pyykkiainepaketin, niin täti tulee juttelemaan ja pyörittelee päätään. Sen jälkeen hän hakee erilaisen pyykkiainepaketin hymyillen. Nämä tädit eivät ole edes mitään tuote-esittelijöitä, vaan ihan kaupan henkilökuntaa..

Isoissa marketeissa on kyllä ”myynninedistäjiä” tuotteille jogurtista jäätelöön ja riisistä siivousmoppeihin. Nämä aina niin tarpeelliset henkilöt huutavat samaa myyntilausetta noin kymmenen kertaa minuutissa. Jotkut ovat varustautuneet kovaäänisten tai mikkien kanssa. Onnistuvat karkottamaan ainakin minut tuotteidensa luota, muista en tiedä. Muutenkin koitan taistella melusaastetta vastaan mp3-soittimen ja korvanappien kanssa. Joskus unohdin ne matkasta ja sitä virhettä en toista.

Ostoskärryt jätetään sinne tänne ja niillehän ei kannata väsätä minnekään telinettä. Pari ”ostoskärryvastaavaa” kiikuttaa kärryjä sitten kaupan sisäänkäynnin luona jonottaville asiakkaille, jotka jonosta huolimatta taistelevat niistä. Tosi näppärä käytäntöä..

Ostoskorit puolestaan laitetaan hihnalle, jonka päälle kassahenkilö kaataa sen sisältöineen ja koittaa sitten ronkkia tuotteet syntyneestä läjästä. Kuinkahan usein jotain tippuu lattialle tai menee muuten vaan rikki?

Kassan loppupää on lyhyt ja kapea, joten edes yhden henkilön ostokset eivät meinaa mahtua siihen. Kiirettä pitää sillä seuraavat ostokset puskevat päälle hetkessä..

Metro:

Metroon tungetaan sisään heti kun ovi aukeaa, vaikka mitään suurta kiirettä ei olisi. Silloin kun on näkyvillä istumapaikkoja, rynnimisnopeus kasvaa toiseen potenssiin. Olisiko helpompaa kun päästettäisiin ihmiset ulos eka sitten menisi uudet sisälle? Liikkumistilaa voisi antaa myös noudattamalla lattiaan maalattuja jalankuvia (keskellä on siis poistuvien jalankuvat ja sivuilla kyytiin nousevien).

Rullaportaisiin on aina pakko päästä, oli sinne kymmenen metrin jono tai ei. Kuka sitä nyt lähtisi kapuamaan (tai laskeutumaan) tavallisia portaita? No, minä tietysti. Saapahan liikkumistilaa kivasti. Sama rullaportaiden suosiminen ja niihin jonottaminen on tuttu näky myös muualla kuin metrosasemilla. Hissien kanssa on tietysti sama meininki ja hississä on aina tilaa vielä yhdelle (ja yhdelle sen jälkeen ja vielä senkin jälkeen..).

Liikenteessä:

Liikenteessä voi ajaa oikeastaan ihan miten vaan, tai ainakin siltä tuntuu. Huimia suorituksia näkyy päivittäin. Auto voi ajaa ohi vasemmalta tai oikealta, eikä ole väliä onko kaista oma vai vastaantulevien. Myöskään vastaantuleva liikenne ei haittaa mitään, jonon ohi vaan! Punaiset valotkaan eivät ole läheskään aina mikään este, toisinaan ei edes hidaste.. Myös työkuljetuksemme kuljettaja tekee varsin mielenkiintoisia peliliikkeitä päivittäin, joten välillä on parempi olla vaan seuraamatta missä mennään ja miten. Sähkömopoista en enää viitsi edes mainita mitään, niistä tuli kerrottua jo taikaviittojen yhteydessä.

Töötit soi tietysti aamusta iltaan, mutta se on oikeastaan ihan hyvä juttu täällä. Tarkoituksena on ilmoittaa: ”Täältä tullaan!”. Ilman tööttäilyä Kiinassa voitaisiin helposti luopua yhden lapsen politiikasta, koska liikennekuolemia tulisi päivittäin Suomen väkiluvun verran.

Kaupungilla:

Roskat heitetään usein kädestä kadulle, vaikka roskis olisi lähistöllä. Myös autojen ikkunoista lentää välillä tavaraa. Laitakaupungilla ja pikkukaduilla onkin varsin törkyistä, toisin kuin keskustassa paremmilla asuinalueilla. Siivoojia kulkee alkeellisten harjojen ja rättien kanssa lakaisemassa ja puunaamassa paikkoja. Harmi vaan että paikat eivät puhdistu kovin tehokkaasti rätillä tai harjalla, joka on uusittu viimeksi 1900-luvun puolella.

Pienillä lapsilla näkyy haaroista auki olevia housuja, joiden kanssahan on tietysti tosi kätevä käydä tarpeillaan. Niinhän sitä sitten käydäänkin, paikalla ei niin väliä. Kadulla tai nurmikolla, sama kai se missä..

Miehet nostavat paitaansa ja kulkevat kaduilla niin että keskivartalo näkyy. Tämä on tehokkaaksi havaittu vilvoittelumuoto. En ole kokeillut itse, enkä aikonut tuoda tätä tapaa Suomeen.

Missä vaan voi nukkua, eikä ole väliä onko töissä vai ei. Nukkuminen on aina jees.

Poikkeus edelliseen sääntöön: Kodittomien nukkuminen metroasemalle ei ole jees.

 

Kiinalainen ongelmanratkaisutapa:

Kun on ongelma tai joku pulma, tervetuloa kaikki ihmettelemään ja hypistelemään. Mitä enemmän porukkaa, sitä enemmän puhetta ja mitä enemmän puhetta, sitä kovempi mekkala. Tuleeko homma ratkaistua? Joskus tulee, joskus ei. Jos ei tule, niin neuvojia ja ihmettelijöitä löytyy kyllä lisääkin. Täällä ei olla ilmeisesti kuultu sanontaa ”mitä enemmän kokkeja, sitä huonompi soppa”.

 

Muutamia mielenkiintoisia tyyppejä on tullut myös nähtyä tässä lähikulmilla:

-Rouva, jolla on kaksosten rattaat ja söpöt pikkuiset istumassa siellä. Mitäs ihmeellistä tässä nyt sitten on? No kun ne ”kaksoset” ovat pörröisiä koiria..

-Nainen, jolla oli papukaija mukanaan ostarilla. Lintu ei ollut mitenkään kiinni vaan se hyppeli käsilaukun päältä olkapäälle naisen kävellessä.. Tämän sain ikuistettuakin:

 

-Viimeisenä ehdoton suosikkini, joka on oikeasti kova tyyppi. Eli yksijalkainen ”torikauppias”. Tämä herra päivystää joka päivä läheisellä kadulla. On varmasti mieletön homma nostella vihanneslaatikoita yms. kun on vain yksi jalka alla. Tälle taistelijalle täytyy nostaa hattua. Pakko on kyllä käydä ostamassa jotain häneltä vielä jonakin päivänä. Tosin tähän asti tarjonta ei ole ollut kovin houkuttelevaa, mutta kai häntä voisi ”sponssata” muutamalla lantilla ihan vaan kannatuksen vuoksi.

 

Sorry vähäkuvaisesta päivityksestä, ei ole ollut kamera hollilla nyt. Hyvin täällä pyyhkii edelleen hieman kärjistetystä tekstistä huolimatta ja tosiaan tätä lämpöä riittää!

Kuuma on jälleen ja mittari keikkuu päivisin reilusti päälle kolmessakympissä. Öisin on sentään vain reilut kaksikymmentäviisi Celsiusta.. Eetun porukat ja sisko poikaystävänsä kanssa tulivat lomailemaan juhannuksen jälkeen. Koko porukka kävi Eetun arkivapaapäivänä Qibaossa, josta sain ajatuksen pyörähtää itsekin siellä myöhemmin. Metrolla pääsi perille noin puolessa tunnissa ja itse "vanha kaupunki" löytyi helposti, vaikka en ottanut karttaa mukaan.

Paikka osoittautui varsinaiseksi turistirysäksi. "Porukkaa oli kuin pipoa" voisi sanoa. Oli kiinalaisia ja ei-kiinalaisia.

 

Mielenkiintoista oli myös että turisteja kiinnosti enemmän myyntikojut yms. kuin muut nähtävyydet.. Tämä sopi tietysti minulle, sillä en ollut itse millään ostosreissulla vaan ihmettelemässä maailman menoa.

 

 

Näyttää ihan pieniltä pääsiäismunilta, mutta veikkaan että sisällä ei ole suklaata. Jätin väliin..

 

Nämä näkymät olivat parasta tarjontaa.

 

 

Juliste antoi hieman idyllisemmän kuvat paikasta. Muutoin Qibao oli kyllä ihan kiva paikka, mutta oli saanut olla noin 90% vähemmän ihmisiä. Toki nyt oli viikonloppu, joka vaikutti ihmismäärään varmasti.

 

Kuinka saisin rikki kookospähkinän? No tietysti antamalla kiinalaiselle leidille 10 yuania, niin saan vielä pillinkin kaupan päälle.

 

Kävin joku päivä myös kokeilemassa viidettä metrolinjaa ja ihmettelemässä elämää vieläkin kauempana keskustasta.

Kirjaimellisesti vitoslinjan pää. Onneksi jarrut toimivat.

 

Teollisuusaluehan sieltä päästä löytyi. Paljon oli erilaisia tehtaita ja tunsin jälleen, että vaalea naamani on suurenmoinen nähtävyys.

 

Löytyi sieltä suomalaisillekin tuttuja yrityksiä.

 

Mitään en vihjaile tehtaiden mahdollisista ympäristövaikutuksista. Pysyin erittäin kaukana tästä hyvävointisen näköisestä "karvaturrista".

 

Hyppäsin metrosta myös parilla muulla pysäkillä. Täällä oli joku vähän parempi asuinalue.

 

Tässä on puolestaan parturi-kampaamoväen aamupalaveri. Leikkiä ja lauluja, sekä huutoa ja kaaosta. Niistä on hyvä bisnespäivän aloitus tehty.

 

Lähipuistomme sääntöjä, kannattaa lukea ;) Kiinassa on näitä erilaisia sääntöjä ja kieltoja joka paikka täynnä. Eipähän tarvitse itse miettiä mitä saa tehdä ja mitä ei. Tosin kiinalaiset ovat usein melko joustavia näiden erilaisten sääntöjen noudattamisessa..

Nyt alkaa olla univelat kuitattuna, vihdoin. Sain nimittäin maanantaina ilmastointilaitteen kuntoon, joten yöunet ovat nyt huomattavasti parempia. Kaksi korjausmiestä tuli sovitusti maanantaina kunnostamaan laitteet. Odottelin heitä jo aamusta, mutta he saapuivat kymmenen maissa asunnolle ja hommassa meni puolisen tuntia. Hurautin sitten taksilla töihin, koska työkuljetus oli luonnollisesti jo mennyt aikoja sitten.

Toinen ilon aihe on se, että löysin kunnollisen hierontapaikan. Hieroja ovat selvästi hierojia, eikä muiden palvelujen tarjonnasta ole pelkoa. Hintakaan ei ole paha, noin kymmenen euroa tunnilta. Ainoa miinukseni kukaan ei tunnu ymmärtävän englantia. Olen käynyt nyt kyseisessä paikassa kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla tiskillä oli sattumalta yhtä aikaa englantia puhuva asiakas, joka tulkkasi. Sain siis haluamani selkähieronnan. Toisella kertaa luulin viestin menneen perille, mutta huomasin noin puolen tunnin päästä että kiinalainen kokovartalohierontahan tästä tuli. En jaksanut alkaa säätää enää siinä vaiheessa, vaan otin hieronnan mielenkiintoisena kokemuksena. Poikkeaa nimittäin "hieman" normaalista hieronnasta. Oli kaiken maailman sormestavetoja ja läpsyttelyjä. Kohokohtana hieroja puhalsi kämmeneeni. Olisin halunnut tietää sen tarkoituksen, mutta kielimuuri tukahdutti tiedonjanon.. Huomionarvoista on myös, että kiinalainen hieronta suoritetaan paita päällä. Sekin tuo omat erityispiirteensä hieronnalle. Mielenkiintoinen kokemus tosiaan, mutta jatkossa taidan pysytellä pelkän nhs- ja selkähieronnan parissa.

Hierontahuone.

 

Parturissakin kävin ja se sujui ilahduttavan nopeasti. Taisi mennä kokonainen vartti, johon kuului: hiusten pesu ja kuivaus, leikkaus sekä uudestaan hiusten pesu ja kuivaus. Muistaakseni hinta oli noin 3,5 euroa. Parturit olivat nuoria trenditukkaisia miehiä, jotka selvästikin fanittivat "bäkkäreitä". Eli Backstreet Boysien vanhat hitit soivat sulassa sovussa hiustenleikkuukoneiden kanssa.

Tiistaina käytiin vierailemassa UPM:n tehtaalla Changshussa, joka sijaitsee noin 1,5 tunnin matkan päässä asunnoltamme. Tapasimme erään UPM:n johtohenkilön noin kuukausi sitten suomalaisillassa ja hän järkkäsi meille vierailun tehtaalle. Saatiin myös autokuljetus asunnolta tehtaalle ja takaisin. Tehtaanjohtaja kertoin meille UPM:stä ja Kiinan tehtaan toiminnasta. Sen jälkeen kierrettiin tehtaalla kiinalaisen työntekijän ja suomalaisen harjoittelijan kanssa. Tehtaalta löytyi muun muassa paperinvalmistuksen maailmanennätyksen (vuodelta 2006) tehnyt kone, nopeus oli huimat 1700 metriä paperia minuutissa.

Iloinen pikku vierailija.

 

Pari kuvaa tehtaalta:

 

 

 

Laitetaan jälleen tänne loppuun muutama kuva eväistä:

Käytin vihdoin ja viimein kaasuhellaa pihvien käristämiseen.

 

Jotain hyvää hedelmää tämä oli, mutta vaikea sanoa mitä kun oli valmiita paloja,, Maku muistutti kiiviä etäisesti.

 

Kännykän herätyskello soi 07:10. Nousen ja kytken keittiöstä suihkuun lämpimän veden päälle ennen suihkuun menoa. Aamutoimet on valmiina ja kävellään Skymallin eteen, josta Jack nappaa meidän pikkubussin kyytiin. Automatka alkaa hieman kahdeksan jälkeen.

Torstaiaamuisin New Mandarin Cityn portilla on vieraileva torikauppias.

 

Matkalla Skymallille.

 

Tänään startattiin tähän aikaan. Onneksi autossa on ilmastointi.

 

Vanha luotettava mp3-soittimeni tekee työmatkasta huomattavasti mielekkäämmän. Mieluummin nukkuisin, mutta en vaan pysty siihen kuin korkeintaan hetkellisesti.

 

Täydellinen ajoitus tällä kertaa. Saapumisaika vaihtelee karkeasti välillä 08:50-9:20 ruuhkasta ja työntekijöiden täsmällisyydestä riippuen.

 

Yhdentoista jälkeen alkaa lounastauko. Nyt ollaan alettu syömään työpaikan omassa ruokalassa. Ruoka tulee jostain valmiiksipakattuna muoviastioihin, joissa lukee nimemme. Riisi käydään hakemassa isosta riisikattilasta. Ruoka on yleensä ihan kelvollista, vaikkakin välillä hieman epämääräisen näköistä.

 

Tämä on esimerkkiruoka-annos entisestä ruokapaikasta, pahamaineisesta "kanttiinista" (En muista olenko laittanut sieltä mitään kuvaa aiemmin). Nykyinen lounaamme päihittää kanttiinin tarjonnan selvästi. Yksi tärkeä pointti on myös se, että ruoka on nyt lämmintä. Kylmä riisi kylmillä lisukkeilla ei ole meinaan mitään herkkua..

 

Tässä ollankin jo kotimatkalla. Kuljetus takaisinpäin lähtee 17:30 ja asunnolle saavutaan yleensä hieman ennen puolta seitsemää.

 

Välillä tulee räpsitty kuvia työmatkalta ihan vaan ajankuluksi.

 

Tänään olikin sitten treenipäivä, joten suunnattiin salille pikaisen asunnolla pyörähdyksen jälkeen. Puoli yhdeksän maissa ollaan takaisin asunnolla. Loppuilta meneekin yleensä syödessä ja tietokonetta näppäillessä tai jotain leffaa tai muuta katsoessa. Nukkumaan tulee mentyä yleensä ennen yhtätoista. Jotenkin tuntuu että täällä väsyttää tavallista enemmän. Tulee nukuttua huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Tosin nyt lähiaikoina on ollut kuumuudesta johtuvia nukkumisongelmia. Siitä syystä olen nyt entistäkin väsyneempi. Nyt maanantaina tulee kuulemma ilmastointilaitteiden korjaaja käymään. Toivotaan että laitteet tulevat vihdoin kuntoon.