Lauantaireissu

Reissun kohde selviää nokkelimmille jo tästä kuvasta. Viiden pisteen vihje.

Kolmen pisteen vihje.

Yhden pisteen vihje.

Shanghain F1-ratahan se oli.

Alun perin suunnitelmana oli mennä ihmettelemään pientä, vanhaa Jiadingin kylää, mutta poikettiin ihmettelemässä rataa kun se oli siinä lähellä. Pientä säätöä oli taas portilla kun kaksi kiinankielistä vahtimiestä ei meinannut päästää meitä kulkemaan ilman kulkulupaa. Elektroninen sanakirja auttoi jälleen, kun miehet eivät ymmärtäneet muuten että olisimme halunneet ostaa liput. Ihmeteltiin sitä, koska tuskin olemme ihan ensimmäisiä turisteja täälläkään.. Lopulta saatiin ostettua liput ja odoteltiin parikymmentä minuuttia ennen esittelykierroksen alkua. Ryhmään liittyi oppaan ja meidän lisäksi muutamia saksalaisia turisteja. Itse esittelykierros oli todella vaisu, sillä kävimme vain katsomossa ja sielläkin sallittu alue oli rajattu tarkasti. Opas ei myöskään kertonut mitään koko kierroksen aikana, vaan hänen työnkuvaansa kuului ilmeisesti vain pitää meidät sallitun alueen sisällä. Kierroksen pelastivat seuraavissa kuvissa esiintyvät autot. Vaikka en olekaan mikään intohimoinen automies, niin kyseisille autoille oli pakko syttyä. Äänimaailma ei valitettavasti välity kuvista.

Odoteltiin pitkään starttia.

Autot palasivat varikolle vajaan kierroksen jälkeen, mutta jatkoivat kovempaa ajoa vielä sen jälkeen. Mielellään oltaisiin katsottu pidempäänkin. Varsinainen kilpailu oli kuulemma vasta seuraavana päivänä.

Radan kahvilassa muistuttamassa ettei voitonjuhlat lähde käsistä..

Seuraavaksi suunnattiin Jiadingiin ja kohdattiin vaikeuksia metron kanssa. Metrolinja nimittäin haarautui, eikä missään lukenut miten se toteutetaan käytännössä. Kukaan ei myöskään puhunut englantia, eikä saatu muutenkaan tiedusteltua vastausta aiheeseen. Pääteltiin että joka toinen metro menee Jiadingiin ja joka toinen muualle. Se osui nappiin ja satuttiin oikeaan metroon.

Metroreittiä.

Ruokapaikka, jonka nimeä en muista.

Mukava syödä välillä muutakin kuin kiinalaista ruokaa. Juomana lemon & kumkvatti -tee.

Ruokapaikan työntekijät työn touhussa.

Asema oli nimetty Jiadingin mukaisesti, mutta vanhaa kylää ei näkynyt eikä kuulunut. Myöskään karttamme ei kattanut aluetta, eikä turistiopuksestakaan ollut apua. Kysyttiin useaan otteeseen reittiohjeistusta paikallisilta ja löydettiin lopulta perille, tosin aikaa tuhraantui melkoisesti. Jiading osoittautui melko pieneksi ja vaatimattomaksi paikaksi, mutta tulipahan käytyä kuitenkin. Aina löytyy onneksi myös muuta ihmeteltävää..