Aamu starttasi suihkulla. Olin vuorossa ensimmäisenä. Meillä on kaasulla toimiva vedenlämmitin tai vastaava, joka pitää laittaa päälle ennen suihkua. Suihkusta oli melko vaikea saada sopivan lämpöistä vettä. Se oli joko liian kuumaa tai kylmää, mutta pääsipähän kuitenkin peseytymään.

Suunniteltiin, että mennään pyörähtämään keskustassa metrolla. Hankaluutena oli kartan puute, mutta emme antaneet sen häiritä. Myöskään metron käytöstä ei ollut mitään kokemusta tai tietotaitoa. Ei kai se nyt voi olla kovin vaikeaa.

Metroasema sijaitsee muutaman sadan metrin päässä ostoskeskuksesta. Kävin ostamassa sateenvarjon matkalla ensimmäisestä kaupasta, joka oli suomalaisten hyvin tuntema henkkamaukka. Sateenvarjon laatu oli myös sitä samaa tuttua eli heti ensimmäisellä avauksella vääntyi yksi sateenvarjon ”tukivarsista”. En viitsinyt mennä puimaan asiaa sen enempää takaisin kauppaan, ostan sitten uuden jos varjo tulee tiensä päähän ennen aikojaan. Luulen että se on reklamointia helpompi vaihtoehto tällä kertaa.

Lähimetroasema.

 

Aseman käytävää.

Ajattelimme että metroasemalla on englanninkielisiä opasteita. No eipä niitä ollut. Lippuautomaateissa näkyi kuitenkin englanninkielinen teksti tickets, joten meinattiin ostaa liput sellaisesta. Automaateissa luki myös coins only. Meillä ei ollut kuin seteleitä, mutta kai nyt asemalla on kolikkoautomaatti? Olihan siellä vissiin neljäkin, mutta yksikään ei toiminut. No ei mitään ongelmaa, mennään vaan jonon jatkoksi lippuluukulle. ”Osataan kai me nyt yhdet liput ostaa kun tiedetään, että mennään ensimmäistä linjaa keskustaan?” No, lippujen myyjä ei osannut englantia. Onneksi apuun tuli toinen myyjä, joka osasi hieman. Hän ymmärsi että haluamme keskustaan ja kysyi mille asemalle. Se olikin sitten vaikeampi sanoa, eikä asiaa auttanut lainkaan myyjien antama lappu jossa oli asemien nimet kiinalaisilla kirjaimilla. No jotkut liput saatiin sitten hintaan 4 yuan per lippu eli noin 50 senttiä.

Ennen metrotunneliin menoa käytimme lippuina toimivia kortteja tunnistusautomaatin päällä. Metro löydettiin ja päästiin sisäänkin. Oltiin liikkeellä sellaiseen kellonaikaan, että metrossa oli istumapaikkoja. Huomasin metron seinällä asemakartan ja otettiin kohteeksi hieman ajattelemattomasti Shanghai railway station, jonka ajattelimme olevan keskustan liepeillä. Metromatka kesti hieman yli puoli tuntia ja pysäkkejä oli matkan varrella kymmenkunta. Näimme metrossa vain yhden länsimaalaisen ihmisen. Varmaan tästä syystä saimmekin osaksemme paljon katseita, osittain jopa tuijotusta. Huomasimme myös, että meidän vieressämme oli usein tyhjä penkki vaikka metron istuinpaikat saattoivat olla muutoin täynnä. Eetun vierestä oli kuulemma vaihtanut useampikin paikallinen muualle istumaan kun jostain muualta oli vapautunut istumapaikka. Käytiin kuitenkin aamulla suihkussa, joten en usko että syynä oli haju. Joten syynä oli joko Eetu hartioiden leveys tai meidän ulkonäkömme. Ehkä ne oli ne hartiat.

Perillä Shanghai railway stationilla. Metrosta päästyämme oli syöttetävä lippu automaattiin, jotta pääsemme portista. No eipä päästy vaikka syötettiin kortti. Työntekijä ohjasi meidät luukulle, jossa maksoimme yhden yuanin lisämaksua, koska lippumme olivat olleet jollekin edellisistä asemista.

Noustiin ylös asemalta ja katseltiin ympärillemme. Tajusimme nopeasti että emme ole täysin keskustassa, mutta oli tämä varmaan kohtuullisen lähellä. Melko paljon oli ihmisiä ja liikennettäkin. Varsinkin poliisien ja erilaisten poliisiajoneuvojen suuri määrä pisti silmään. Pyörittiin aikamme ympäriinsä ja käytiin syömässä jossain pikaruokapaikassa jotain paikallista pikaruokaa. Taas tuli vaihdettua syömäpuikot haarukoiksi. Ruoka oli ihan ok, mutta mukana tulleesta keitosta en tykännyt. Tosin en syö keittoja Suomessakaan. Juoma oli puolestaan hieman yllättävä. Luulin tilaavani jotain kylmää/viileää maidon tapaista, mutta huomasinkin että se oli lämmintä. Kylmänä olisi luultavasti ollut parempi.

 

 

Pari taloa Shanghai railway station läheltä.

 

Sinivuokkojen ajoneuvoja osa 1.

 

Suunnattiin takaisin kohti kotiasemaa. Satuttiin osittain ruuhka-aikaan, ehkä puoli tuntia ennen oletettua kunnon ruuhkaa. Päästiin istumaan metrossa, mutta läheskään kaikille ei riittänyt istumapaikkaa matkan aikana. Lippujen kanssa ei ollut suurempia ongelmia, tosin myyjä ei ymmärtänyt lausumaani asemaa. Ehkä kuitenkin suurempi syy siihen oli se, että en osannut lausua asemaa läheskään oikein.

Kotiasemamme nimi, siitä vaan lausumaan oikeaoppisesti.

Asemalta kävellessämme huomasin ostarin kyljessä mainoksen 1012Wellness. Päättelimme että se voisi olla kuntosali. Mainoksessa ei lukenut kuitenkaan missä kerroksessa se sijaitsee. Se ei selvinnyt myöskään ostarin opasteista. Tai no olisi selvinnyt paremmalla kiinankielitaidolla. Alettiin kulkea ostaria kellarikerroksista ylöspäin. Se osoittautui kovaksi urakaksi, koska ostari on niin valtavan kokoinen. Katutasolla kysyin joltain merkkiliikkeen myyjältä osaisiko hän puhua englantia ja kertoa meille wellnessin sijainnin. No eipä osannut englantia. Huomionarvoista kaupassa oli se, että siellä oli myyjiä valehtelematta vähintään 50 kappaletta. Samankokoisessa suomalaisessa kaupassa on myyjiä ehkä 15–20. Eetu bongasi EF:n mainosständin ja työntekijän ja kysyi wellnessin sijaintia. Iloksemme EF:n nainen osasi kertoa että se on viidennessä kerroksessa. Sinne siis.

Olimme vailla kuntosalia, joten Wellnessin ikkuna ei näyttänyt kovin lupaavalle. Siellä oli ilmeisesti jotain lämpöjoogaa menossa. Menimme tiskille kysymään löytyykö gymiä. Eipä löytynyt englanninkielitaitoa vastaanotosta. Onneksi paikan johtaja oli paikalla ja puhui jonkun verran englantia. Hän halusi nimemme ja puhelinnumeromme lomakkeeseen ennen kuin vei meitä kierrokselle tiloihin. Koetimme tehdä selväksi että vain kuntosalin puoli kiinnostaa, mutta johtaja esitteli meille kaiken maailman jumppa- ja kuntonyrkkeilytilat. Myös PT-palvelut kuuluisivat kuulemma hintaan. No löytyi se kuntosalin puolikin lopulta. Melko vaatimattomat, hieman vapaita painoja ja enkä viitisentoista erilaista laitetta. Niiden lisäksi oli toki useita juoksumattoja, kuntopyöriä ja crosstrainereita.

Sitten päästiin puhumaan hinnasta. Kuukausimaksu 500 yuan ja 3kk 1100 yuan. Tähän asti kaikki oli selvää. Sitten yritimme kysyä miten paljon maksaisi 3,5kk eli se aika jonka olemme Kiinassa. Se meni yli ymmärryksen. Lopulta saimme selville että ei voi ostaa kolmea ja puolta kuukautta. Entäs sitten neljää? Eipä voi sitäkään. Tämä tuntui omituiselle, koska juttelimme kuitenkin paikan johtajan kanssa. Pääsimme lopulta sellaiseen lopputulokseen että ostimme 3kk jäsenyydet ja johtaja lupasi meille niiden jälkeen viikon ilmaista treeniaikaa.

Päätimme käydä heti samana päivänä pyörähtämässä salilla. Ulos oli tullut sinä aikana kun oltiin ostarilla. Pimeä tulee täällä melko nopeasti ja aikaisin. Sen takia ajattelimmekin että arkisin on mukava käydä treenaamassa muutamana päivänä viikossa. Viikonloput ajattelimme olla pääosin liikkeellä ihmettelemässä Kiinan maata, koska silloin on käytössä monta valoisaa tuntia päivässä.

Salille mentiin pyörähtämään saman tien. Vastaanoton tyttö otti salikortin vastaan ja ojensi pukukopin avaimen kahdella kädellä. Oikeastaan tämä kertoo mielestäni jo paljon tästä salista. Eli tämä on selvästi niin sanotusti parempien ihmisten paikka, sen huomasi kyllä jo hintatasosta. Ensimmäinen huomiomme treenatessa oli huono ilmastointi ja kuumuus. Siellä oli myös porukkaa melko paljon. Wellness on hieno ja siisti paikka, mutta ilmastointi ei ole riittävä. Esittelen salia ja kiinalaista kuntosalikulttuuria tarkemmin myöhemmin, mikäli viitsin ottaa joskus kuvia salassa. Salilla on nimittäin kuvaamiskielto. Kuntosalikulttuuri on ainakin tämän paikan perusteella hieman poikkeava Suomeen verrattuna. Kyseenalaistan myös hieman näiden paikallisten person trainereiden ammattitaitoa, mutta näistä enemmän sitten jatkossa. Salin suihkutiloihin ihastuttiin heti ja suunnittelimme että tulee varmaan käytyä siellä suihkussa joskus ihan vaan suihkun takia. Asunnon suihku ei ollut mikään kaikista miellyttävin. Salilla tuntui olevan saunakin, mutta emme testanneet sitä vielä.

Poikettiin vielä alakerran Carrefourissa ruoka- ja lakanaostoksilla. Helvetin kuuma siellä on kyllä ja tuskaista oli vaikka väsymys ei painanutkaan kuten eilen. Kaupassa on paljon henkilökuntaa ja he ovat avuliaita. Tosin kielimuuri vaikeuttaa heidän kanssaan kommunikointia. Elekielellä ja käsien heiluttelulla olemme kyllä saaneet apua heiltä. Varmaan kertaakaan emme ole pyytäneet apua ja oikeastaan päinvastoin olemme koettaneet välttää näitä avuliaita rouvia/neitejä juuri kommunikointivaikeuksien takia. Kassalla meni tänään ihan hyvin, kassaneiti veti korttia muistaakseni vain kolmella tavalla maksupäätteeseen ennen onnistumista.