Keskiviikkona oli kansallinen juhlapyhä, Dragon Boat Festival. Lähdimme etsimään lohikäärmevenekilpailuja, joiden piti olla maanantaista keskiviikkoon kymmenestä alkaen noin puolen tunnin metromatkan päässä. Paikalle päästyämme näimme jonkun verran muitakin ihmisiä kameroineen, joten ajattelimme että kilpailut eivät ole alkaneet vielä. Odoteltiin puolisen tuntia ja käveltiin joen varressa, kunnes huomasimme työmiehiä hommissa. Ajattelimme ensin että äijät pystyttää vasta nyt laitteita, kunnes huomasimme että menossa onkin purkaminen kokoamisen sijaan. Mitä ihmettä? Kysyin joltain ohi kävelleeltä länsimaalais-kiinalaispariskunnalta kisoista. Ilmeni että hekin olivat luulleet että kisat jatkuu keskiviikkona, mutta olivat tulleet samaan loppupäätelmään kuin me: Kisat loppuivat jo tiistaina. Kattellaan uudestaan sitten vuoden päästä. Eikun..

 

Tässä tosiaan puretaan paikkoja. Työturvallisuuskortti ja -koulutus löytyy työskentelystä päätellen jokaiselta.

 

Joen varrella oli vielä joitain koristeita.

 

Käytiin sitten vähän isomman joen varrella katselemassa paikkoja.

 

Pikkukujat ovat mielenkiintoisia paikkoja.

 

Yksi kujan elintarvikekaupoista. Valikoimaa oli yllättävän paljon.

 

Joku luottavainen (ja hygieeninen) tyyppi oli jättänyt hammasharjansa kujan vesipisteen luo.

 

Nyt ollaan jo vähän isommalla kujalla ja jo ihmismäärästä voi päätellä että turisteja oli liikkeellä paljon. Dragon boat festivaliin liittyvää tapahtumaa ja materiaalia oli todella niukasti tarjolla. Muutama ylimääräistä myyntikojua oli pystytetty. Niistä pystyi ostamaan perinneruokia. Siinä kaikki mita huomattiin eli vaisua oli.

Silta kiinnosti kovasti ihmisiä.

 

Oltiin vähän tylsistyneitä kun lohikäärmevenejuhlat jäivät niin vaisuiksi. Mietitiin että mitäs tässä voisi tehdä. Oltiin jo metroaseman liepeille kunnes seuraamme liittyi (kutsumatta) teekutsuhuijareita. He aloittivat vanhalla tutulla kaavalla eli pyysivät ottamaan valokuvan heistä kännykällään. Eetu otti kuvan. Sain idean ja kysyin voinko minäkin ottaa heistä kuvan, tietysti omalla kamerallani. No tuli lupaa tai ei, otin kuvan näistä vaivaantuneista "ystävistä". Yllättäen heidän kaveerausinto väheni kun olin taltioinut heidän kasvonsa.

 

Hei, olen teekutsuhuijari. Meitä on tässä kolme.

Jäätiin Eetun kanssa miettimään päivän suunnitelmia kahdestaan. Samalla huomattiin, että huijarit passivoituivat ja istuivat vain keskenään. Päätimme mennä pois heidän näkökentästään ja seurata työskentelyä. Aikaa kului ja mitään ei tapahtunut. Meinattiin jo jatkaa matkaa, kunnes Eetu huomasi että huijarit liikkuivat. Ajateltiin että he jatkavat matkaansa jonnekin toiseen kyttäyspaikkaan. Huomasimme kuitenkin, että heidän seuranaan oli valkoihoinen pariskunta. Nythän tämä kävi mielenkiintoiseksi!

Päätettin salamannopeasti, että lähdetään varjostamaan heitä. Käveltiin muutama sata metriä, kunnes he kääntyivät eräästä pikkuristeyksestä pienemmälle kadulla. Pienellä kadulla oli teehouse, johon huijarit ja uhrit olivat menossa. Kaksi huijaria ja pariskunnan mies olivat jo astuneet sisään ja nainen oli astuimaisillaan sisään, kunnes tökkäsin häntä olkapäähän ja sanoin taikasanat "Hi, They are going to fool you". Nainen ymmärsi minua välittömästi ja luotti sanaani, joten pariskunta kiiruhti pois teehousen luota matkaamme. Selitimme tilannetta nopeasti heille ja he olivat erittäin kiitollisia. En nähnyt itse huijareiden ilmeitä, koska keskityin pariskuntaan. Kuulin Eetulta jälkeenpäin että huijarinainen oli seissyt suu auki huomattuaan minut ja tajuttuaan mitä tapahtui.

 

Varjostus käynnissä. Punahousuinen nainen ja musta t-paitainen mies meinasivat juoda elämänsä kalleimmat teet.

Päivän hyvä työ oli tehty ja päätimme suunnistaa kotia kohti. Ajattelimme sen olevan muutenkin fiksua edellisen tapahtumasarjan johdosta, sillä huijarit eivät välttämättä osanneet arvostaa tätä hyvää tekoamme yhtä paljon kuin pelastettu pariskunta.

Metrosta päästyämme menimme ruokapaikkaan nimeltään GLL Wonton. Se oli joku nimensä mukaisesti wontoneihin erikoistunut pikaruokaketju.

 

Tilasin liha-katkarapuwontoneita. Ne olivat siis tullaisia taikinanyyttejä, joissa oli sisällä lihaa ja katkarapua. Hyviä olivat ja melko täyttäviä. Annos oli vaan aivan mielettömän kuuma ja syöminen oli hidasta sen takia. Taisin onnnistua polttamaan kielenikin. Eetu otti wontoneiden sijaan annoksen dumplingeja eli hyvin samantyyppistä ruokaa. Taikinanyyttejä täytteellä. Ne olivat vaan hieman pienempiä ja eri tavalla "nyytitettyjä".

 

Nappasin kotimatkalla mukaani muutaman sushipalan ja söin niitä myöhemmin asunnolla. Sushien mukana tuli myös kuvassa näkyviä pikkupusseja. Toisessa niistä oli jotain soijakastiketta ja toisessa wasabia. Molempia pusseja tuli mukaan yhtä monta kuin sushipaloja eli viisi kappaletta. Totta kai ajattelin että soosit ovat melko mietoja kun niitä tuli niin paljon mukaan. Dippasin ensimmäiseen sushipalaan molempia ja sitten alkoi tapahtua.

Aivan järkyttävä polte ja tuntui kuin nielu menisi tukkoon. Nielaisin uudestaan ja sama tunne voimistui. Säntäsin vessaan ja meinasin jo heittää sormet kurkkuun. Hiki virtasi, vettä tuli silmistä ja nenä alkoi vuotaa. Eetu tuli hieman jo hädissään huoneestaan kysymään mitä tapahtui. En oikein saanut sanaa suustani siinä lavuaarin päällä kuolemaa tehdessäni. Sain kuin sainkin nielaistua suuni tyhjäksi. Sen jälkeen ei kulunut kuin hetki että olo palasi normaaliksi. Aloin selvittämään mitä oli tapahtunut. Syylliseksi osoittautui wasabi. Tuttu nimi, mutta ei tuttu tuote. Pussissa oli 2,6 grammaa, josta olin varmaan syönyt maksimissaan sen 0,6 grammaa. Se oli vaan yksinkertaisesti liikaa. Koitin pienempiä annoksia ja enää ei tullut pahaa oloa, vain sellainen voimakas maku hetkellisesti. Jatkossa sitten mieluummin ylivaroivaisesti uusien mausteiden kanssa..

 

Zongzit eli Dragon boat festivalin perinneruokaa. Kyseessä on siis riisinyytit, joiden sisällä on erilaisia täytteitä lihasta papuihin ja pähköihin.

Toinen pussi eri täytteellä.

 

Siitä vaan syömään lämmitetty Zongzi. Kuvassa näyttää paljon ällöttävämmältä kuin onkaan. Riisi on toki tuollaista limaista/tahmeaa, mutta maku on mielestäni ok. Saatiin muutama pussi töistä lahjaksi ja ostin lopulta kaupasta lisää erilaisia zongzeja todettuani ne syömiskelpoisiksi.

Viimeinen ruokakuva vielä. Kuvassa zongzien lisäksi kinkkua, jotain sinappikasvia ja mielettämän suolaista kananmunaa. Nämä hieman erikoisemmat kananmunatkin ovat ilmeisesti jotain perinneruokaa.