Taas on hetki vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Kyllä aika kuluu nopeasti, sillä nyt on reissua takana jo yli kaksi kuukautta. Hieman reilu kuukausi olisi enää jäljellä. Puoliväli meni siis jo aikoja sitten!

 

Tässä ajassa en ole muuttunut kiinalaiseksi, mutta kyllä menoon on tottunut jo aika hyvin. Liikenne ja väenpaljous sekä niistä aiheutuva mekkala tuntuu jo lähes normaalilta. Lämpötilaankin tottuu pikkuhiljaa, vaikka kyllä nämä päälle kolmenkymmenenviiden asteen kelit on aika rankkoja välillä. Kaikkeen ei tietenkään totu ja kyllä täältä vielä hämmästeltävää ja kummasteltavaa löytyy. Kiinalainen logiikka ei myöskään aukene yksinkertaiselle suomalaiselle aina, tässä muutama huomaamani epäkohta. Voiko yli miljardi ihmistä olla väärässä?:

Kauppa:

Kaupoissa on usein enemmän myyjiä kuin asiakkaita. Samaa trendiä on havaittavissa myös monissa muissa paikoissa. Ehkä määrällä korvataan laatua?

Palvelua saa, haluaa sitä tai ei. Esim. jos otat käteesi pyykkiainepaketin, niin täti tulee juttelemaan ja pyörittelee päätään. Sen jälkeen hän hakee erilaisen pyykkiainepaketin hymyillen. Nämä tädit eivät ole edes mitään tuote-esittelijöitä, vaan ihan kaupan henkilökuntaa..

Isoissa marketeissa on kyllä ”myynninedistäjiä” tuotteille jogurtista jäätelöön ja riisistä siivousmoppeihin. Nämä aina niin tarpeelliset henkilöt huutavat samaa myyntilausetta noin kymmenen kertaa minuutissa. Jotkut ovat varustautuneet kovaäänisten tai mikkien kanssa. Onnistuvat karkottamaan ainakin minut tuotteidensa luota, muista en tiedä. Muutenkin koitan taistella melusaastetta vastaan mp3-soittimen ja korvanappien kanssa. Joskus unohdin ne matkasta ja sitä virhettä en toista.

Ostoskärryt jätetään sinne tänne ja niillehän ei kannata väsätä minnekään telinettä. Pari ”ostoskärryvastaavaa” kiikuttaa kärryjä sitten kaupan sisäänkäynnin luona jonottaville asiakkaille, jotka jonosta huolimatta taistelevat niistä. Tosi näppärä käytäntöä..

Ostoskorit puolestaan laitetaan hihnalle, jonka päälle kassahenkilö kaataa sen sisältöineen ja koittaa sitten ronkkia tuotteet syntyneestä läjästä. Kuinkahan usein jotain tippuu lattialle tai menee muuten vaan rikki?

Kassan loppupää on lyhyt ja kapea, joten edes yhden henkilön ostokset eivät meinaa mahtua siihen. Kiirettä pitää sillä seuraavat ostokset puskevat päälle hetkessä..

Metro:

Metroon tungetaan sisään heti kun ovi aukeaa, vaikka mitään suurta kiirettä ei olisi. Silloin kun on näkyvillä istumapaikkoja, rynnimisnopeus kasvaa toiseen potenssiin. Olisiko helpompaa kun päästettäisiin ihmiset ulos eka sitten menisi uudet sisälle? Liikkumistilaa voisi antaa myös noudattamalla lattiaan maalattuja jalankuvia (keskellä on siis poistuvien jalankuvat ja sivuilla kyytiin nousevien).

Rullaportaisiin on aina pakko päästä, oli sinne kymmenen metrin jono tai ei. Kuka sitä nyt lähtisi kapuamaan (tai laskeutumaan) tavallisia portaita? No, minä tietysti. Saapahan liikkumistilaa kivasti. Sama rullaportaiden suosiminen ja niihin jonottaminen on tuttu näky myös muualla kuin metrosasemilla. Hissien kanssa on tietysti sama meininki ja hississä on aina tilaa vielä yhdelle (ja yhdelle sen jälkeen ja vielä senkin jälkeen..).

Liikenteessä:

Liikenteessä voi ajaa oikeastaan ihan miten vaan, tai ainakin siltä tuntuu. Huimia suorituksia näkyy päivittäin. Auto voi ajaa ohi vasemmalta tai oikealta, eikä ole väliä onko kaista oma vai vastaantulevien. Myöskään vastaantuleva liikenne ei haittaa mitään, jonon ohi vaan! Punaiset valotkaan eivät ole läheskään aina mikään este, toisinaan ei edes hidaste.. Myös työkuljetuksemme kuljettaja tekee varsin mielenkiintoisia peliliikkeitä päivittäin, joten välillä on parempi olla vaan seuraamatta missä mennään ja miten. Sähkömopoista en enää viitsi edes mainita mitään, niistä tuli kerrottua jo taikaviittojen yhteydessä.

Töötit soi tietysti aamusta iltaan, mutta se on oikeastaan ihan hyvä juttu täällä. Tarkoituksena on ilmoittaa: ”Täältä tullaan!”. Ilman tööttäilyä Kiinassa voitaisiin helposti luopua yhden lapsen politiikasta, koska liikennekuolemia tulisi päivittäin Suomen väkiluvun verran.

Kaupungilla:

Roskat heitetään usein kädestä kadulle, vaikka roskis olisi lähistöllä. Myös autojen ikkunoista lentää välillä tavaraa. Laitakaupungilla ja pikkukaduilla onkin varsin törkyistä, toisin kuin keskustassa paremmilla asuinalueilla. Siivoojia kulkee alkeellisten harjojen ja rättien kanssa lakaisemassa ja puunaamassa paikkoja. Harmi vaan että paikat eivät puhdistu kovin tehokkaasti rätillä tai harjalla, joka on uusittu viimeksi 1900-luvun puolella.

Pienillä lapsilla näkyy haaroista auki olevia housuja, joiden kanssahan on tietysti tosi kätevä käydä tarpeillaan. Niinhän sitä sitten käydäänkin, paikalla ei niin väliä. Kadulla tai nurmikolla, sama kai se missä..

Miehet nostavat paitaansa ja kulkevat kaduilla niin että keskivartalo näkyy. Tämä on tehokkaaksi havaittu vilvoittelumuoto. En ole kokeillut itse, enkä aikonut tuoda tätä tapaa Suomeen.

Missä vaan voi nukkua, eikä ole väliä onko töissä vai ei. Nukkuminen on aina jees.

Poikkeus edelliseen sääntöön: Kodittomien nukkuminen metroasemalle ei ole jees.

 

Kiinalainen ongelmanratkaisutapa:

Kun on ongelma tai joku pulma, tervetuloa kaikki ihmettelemään ja hypistelemään. Mitä enemmän porukkaa, sitä enemmän puhetta ja mitä enemmän puhetta, sitä kovempi mekkala. Tuleeko homma ratkaistua? Joskus tulee, joskus ei. Jos ei tule, niin neuvojia ja ihmettelijöitä löytyy kyllä lisääkin. Täällä ei olla ilmeisesti kuultu sanontaa ”mitä enemmän kokkeja, sitä huonompi soppa”.

 

Muutamia mielenkiintoisia tyyppejä on tullut myös nähtyä tässä lähikulmilla:

-Rouva, jolla on kaksosten rattaat ja söpöt pikkuiset istumassa siellä. Mitäs ihmeellistä tässä nyt sitten on? No kun ne ”kaksoset” ovat pörröisiä koiria..

-Nainen, jolla oli papukaija mukanaan ostarilla. Lintu ei ollut mitenkään kiinni vaan se hyppeli käsilaukun päältä olkapäälle naisen kävellessä.. Tämän sain ikuistettuakin:

 

-Viimeisenä ehdoton suosikkini, joka on oikeasti kova tyyppi. Eli yksijalkainen ”torikauppias”. Tämä herra päivystää joka päivä läheisellä kadulla. On varmasti mieletön homma nostella vihanneslaatikoita yms. kun on vain yksi jalka alla. Tälle taistelijalle täytyy nostaa hattua. Pakko on kyllä käydä ostamassa jotain häneltä vielä jonakin päivänä. Tosin tähän asti tarjonta ei ole ollut kovin houkuttelevaa, mutta kai häntä voisi ”sponssata” muutamalla lantilla ihan vaan kannatuksen vuoksi.

 

Sorry vähäkuvaisesta päivityksestä, ei ole ollut kamera hollilla nyt. Hyvin täällä pyyhkii edelleen hieman kärjistetystä tekstistä huolimatta ja tosiaan tätä lämpöä riittää!