Lomalla meinataan käydä mm. Pekingissä, Kiinan muurilla, Shanghain sirkuksessa ja Suzhoussa (lähellä oleva "vesikaupunki"). Kelit saisivat viilentyä edes hieman, alkaa nimittäin tämä kuumuus viemään voiton..

Taas on tullut kierreltyä kaupungilla. Tässä on hieman saldoa kuvien muodossa:

Varjoiset puistot tulevat tarpeeseen näillä keleillä.

Puistossa oli treenipaikka tosimiehille, joita ei yli +35 Celsiuksen lämpötila haittaa. Huom. dippimiehen treeniasu: suorat housut ja nahkakengät.

On sitä nyt huonompiakin välineitä nähty, vai?

Tämä kaveri hallitsi myös renkaat!

Bändi koossa taas.

Hiukan ahdas oli kävellä kun noi mopot vei oman tilansa..

Osa paikallista Biltemaa. Näitä varaosakauppoja ja vastaavia oli arviolta viiden korttelin verran peräkkäin. Jos täältä ei löydy jotain osaa, niin ei sitten mistään!

Siinäpä sitä kuuluisinta Shanghaita. Oikealla näkyy rakennusvaiheessa oleva uusi torni, josta tulee tietysti kaupungin korkein.

Myös muilla oli kamerat mukana..

Odottelin täällä pimeän saapumista ja poseerasin useiden kiinalaisten turistien kanssa, kun välttämättä halusivat päästä kanssani samaan kuvaan. Täällä tuntee olonsa isommaksikin julkkikseksi aina välillä. Joskus se on ihan kivaa, mutta yleensä enemmän tai vähemmän vaivaannuttavaa.

Valot välkkyy ja loistaa kaikkialla. Ei tämä välity näin kuvien kautta, joten tervetuloa paikanpäälle ihailemaan ja ihmettelmään!

Liikkeellä oli muutama muukin ihminen.

Ihan muutama vain..

Sitten ollaankin takaisin New Mandarin Cityssä ja meneillään on illmeisesti joku kierrätyskilpailu.

Tämä on puolestaan jälleen jostain puistosta. Puistoissa on mukava käydä ihan vaan istuskelemassa ja katsemassa paikallisten touhuja.

"Vakkariruokapaikkamme" asukkeja. Välillä siellä on useampiakin kissoja ja välillä on näkynyt jotain torakoitakin vilisemässä lattialla. Ruoka on kuitenkin ihan hyvää ;)

Huomasin jonain sunnuntaina että Skymallilla oli valtavasti porukkaa kokoontuneena, joten kävin kurkkaamassa. Siellä oli Chinese Idolista tippuneita kilpailijoita esiintymässä. Taitavia laulajia oli kyllä, mutta jotenkin vaan kuulosti koomiselta esim. kun tuo pinkkiin liiviin pukeutunut poika lauloi ja yritti villitä yleisöä Justin Timberlaken biisillä "Sexy back".

Esiintymisistä innostuneena päätin katsoa illalla telkkarista chinese idolia. Lahjakkaita esiintyjiä oli tietysti, koska jäljellä oli enää kymmenkunta kilpailijaa. Esiintymisasut oli sanoinkuvaamattomia, joten en edes yritä kuvailla niitä.. Puvustajilla/esiintymisasuista vastaavilla on ilmeisesti hyvin vilkas mielikuvitus.

Taas on papatteja paukkunut.

Tuolikauppias koitti estää kuvan ottamista, mutta eipä mahtanut mitään turistille.

Joku lähiaikojen ateria.

Carrefourin tarjontaa (en ostanut). Tarjolla olisi ollut myös esim. eläviä kaloja ja kilpikonnia (en ostanut niitäkään).

Routa ajaa porsaan kotiin, mutta niin tekee hellekin. Näihin sanoihin ja seuraavaan kuvaan on mielestäni hyvä lopettaa tämä blogi. Hyvä ja kokemusrikas reissu on ollut ja toivottavasti tulee olemaan myös loppuun asti. Paljon on tosiaan nähty ja koettu, ehkä jopa opittu. Kiitoksia kaikille seuranneille! Kiitos myös matkakumppanille, mikäli satut lukemaan tätä joskus!

P.S. Terveisiä tasapuolisesti kaikille! Postikortit jää nyt valitettavasti lähettämättä..

Tässä ajassa en ole muuttunut kiinalaiseksi, mutta kyllä menoon on tottunut jo aika hyvin. Liikenne ja väenpaljous sekä niistä aiheutuva mekkala tuntuu jo lähes normaalilta. Lämpötilaankin tottuu pikkuhiljaa, vaikka kyllä nämä päälle kolmenkymmenenviiden asteen kelit on aika rankkoja välillä. Kaikkeen ei tietenkään totu ja kyllä täältä vielä hämmästeltävää ja kummasteltavaa löytyy. Kiinalainen logiikka ei myöskään aukene yksinkertaiselle suomalaiselle aina, tässä muutama huomaamani epäkohta. Voiko yli miljardi ihmistä olla väärässä?:

Kauppa:

Kaupoissa on usein enemmän myyjiä kuin asiakkaita. Samaa trendiä on havaittavissa myös monissa muissa paikoissa. Ehkä määrällä korvataan laatua?

Palvelua saa, haluaa sitä tai ei. Esim. jos otat käteesi pyykkiainepaketin, niin täti tulee juttelemaan ja pyörittelee päätään. Sen jälkeen hän hakee erilaisen pyykkiainepaketin hymyillen. Nämä tädit eivät ole edes mitään tuote-esittelijöitä, vaan ihan kaupan henkilökuntaa..

Isoissa marketeissa on kyllä ”myynninedistäjiä” tuotteille jogurtista jäätelöön ja riisistä siivousmoppeihin. Nämä aina niin tarpeelliset henkilöt huutavat samaa myyntilausetta noin kymmenen kertaa minuutissa. Jotkut ovat varustautuneet kovaäänisten tai mikkien kanssa. Onnistuvat karkottamaan ainakin minut tuotteidensa luota, muista en tiedä. Muutenkin koitan taistella melusaastetta vastaan mp3-soittimen ja korvanappien kanssa. Joskus unohdin ne matkasta ja sitä virhettä en toista.

Ostoskärryt jätetään sinne tänne ja niillehän ei kannata väsätä minnekään telinettä. Pari ”ostoskärryvastaavaa” kiikuttaa kärryjä sitten kaupan sisäänkäynnin luona jonottaville asiakkaille, jotka jonosta huolimatta taistelevat niistä. Tosi näppärä käytäntöä..

Ostoskorit puolestaan laitetaan hihnalle, jonka päälle kassahenkilö kaataa sen sisältöineen ja koittaa sitten ronkkia tuotteet syntyneestä läjästä. Kuinkahan usein jotain tippuu lattialle tai menee muuten vaan rikki?

Kassan loppupää on lyhyt ja kapea, joten edes yhden henkilön ostokset eivät meinaa mahtua siihen. Kiirettä pitää sillä seuraavat ostokset puskevat päälle hetkessä..

Metro:

Metroon tungetaan sisään heti kun ovi aukeaa, vaikka mitään suurta kiirettä ei olisi. Silloin kun on näkyvillä istumapaikkoja, rynnimisnopeus kasvaa toiseen potenssiin. Olisiko helpompaa kun päästettäisiin ihmiset ulos eka sitten menisi uudet sisälle? Liikkumistilaa voisi antaa myös noudattamalla lattiaan maalattuja jalankuvia (keskellä on siis poistuvien jalankuvat ja sivuilla kyytiin nousevien).

Rullaportaisiin on aina pakko päästä, oli sinne kymmenen metrin jono tai ei. Kuka sitä nyt lähtisi kapuamaan (tai laskeutumaan) tavallisia portaita? No, minä tietysti. Saapahan liikkumistilaa kivasti. Sama rullaportaiden suosiminen ja niihin jonottaminen on tuttu näky myös muualla kuin metrosasemilla. Hissien kanssa on tietysti sama meininki ja hississä on aina tilaa vielä yhdelle (ja yhdelle sen jälkeen ja vielä senkin jälkeen..).

Liikenteessä:

Liikenteessä voi ajaa oikeastaan ihan miten vaan, tai ainakin siltä tuntuu. Huimia suorituksia näkyy päivittäin. Auto voi ajaa ohi vasemmalta tai oikealta, eikä ole väliä onko kaista oma vai vastaantulevien. Myöskään vastaantuleva liikenne ei haittaa mitään, jonon ohi vaan! Punaiset valotkaan eivät ole läheskään aina mikään este, toisinaan ei edes hidaste.. Myös työkuljetuksemme kuljettaja tekee varsin mielenkiintoisia peliliikkeitä päivittäin, joten välillä on parempi olla vaan seuraamatta missä mennään ja miten. Sähkömopoista en enää viitsi edes mainita mitään, niistä tuli kerrottua jo taikaviittojen yhteydessä.

Töötit soi tietysti aamusta iltaan, mutta se on oikeastaan ihan hyvä juttu täällä. Tarkoituksena on ilmoittaa: ”Täältä tullaan!”. Ilman tööttäilyä Kiinassa voitaisiin helposti luopua yhden lapsen politiikasta, koska liikennekuolemia tulisi päivittäin Suomen väkiluvun verran.

Kaupungilla:

Roskat heitetään usein kädestä kadulle, vaikka roskis olisi lähistöllä. Myös autojen ikkunoista lentää välillä tavaraa. Laitakaupungilla ja pikkukaduilla onkin varsin törkyistä, toisin kuin keskustassa paremmilla asuinalueilla. Siivoojia kulkee alkeellisten harjojen ja rättien kanssa lakaisemassa ja puunaamassa paikkoja. Harmi vaan että paikat eivät puhdistu kovin tehokkaasti rätillä tai harjalla, joka on uusittu viimeksi 1900-luvun puolella.

Pienillä lapsilla näkyy haaroista auki olevia housuja, joiden kanssahan on tietysti tosi kätevä käydä tarpeillaan. Niinhän sitä sitten käydäänkin, paikalla ei niin väliä. Kadulla tai nurmikolla, sama kai se missä..

Miehet nostavat paitaansa ja kulkevat kaduilla niin että keskivartalo näkyy. Tämä on tehokkaaksi havaittu vilvoittelumuoto. En ole kokeillut itse, enkä aikonut tuoda tätä tapaa Suomeen.

Missä vaan voi nukkua, eikä ole väliä onko töissä vai ei. Nukkuminen on aina jees.

Poikkeus edelliseen sääntöön: Kodittomien nukkuminen metroasemalle ei ole jees.

Kiinalainen ongelmanratkaisutapa:

Kun on ongelma tai joku pulma, tervetuloa kaikki ihmettelemään ja hypistelemään. Mitä enemmän porukkaa, sitä enemmän puhetta ja mitä enemmän puhetta, sitä kovempi mekkala. Tuleeko homma ratkaistua? Joskus tulee, joskus ei. Jos ei tule, niin neuvojia ja ihmettelijöitä löytyy kyllä lisääkin. Täällä ei olla ilmeisesti kuultu sanontaa ”mitä enemmän kokkeja, sitä huonompi soppa”.

Muutamia mielenkiintoisia tyyppejä on tullut myös nähtyä tässä lähikulmilla:

-Rouva, jolla on kaksosten rattaat ja söpöt pikkuiset istumassa siellä. Mitäs ihmeellistä tässä nyt sitten on? No kun ne ”kaksoset” ovat pörröisiä koiria..

-Nainen, jolla oli papukaija mukanaan ostarilla. Lintu ei ollut mitenkään kiinni vaan se hyppeli käsilaukun päältä olkapäälle naisen kävellessä.. Tämän sain ikuistettuakin:

-Viimeisenä ehdoton suosikkini, joka on oikeasti kova tyyppi. Eli yksijalkainen ”torikauppias”. Tämä herra päivystää joka päivä läheisellä kadulla. On varmasti mieletön homma nostella vihanneslaatikoita yms. kun on vain yksi jalka alla. Tälle taistelijalle täytyy nostaa hattua. Pakko on kyllä käydä ostamassa jotain häneltä vielä jonakin päivänä. Tosin tähän asti tarjonta ei ole ollut kovin houkuttelevaa, mutta kai häntä voisi ”sponssata” muutamalla lantilla ihan vaan kannatuksen vuoksi.

Sorry vähäkuvaisesta päivityksestä, ei ole ollut kamera hollilla nyt. Hyvin täällä pyyhkii edelleen hieman kärjistetystä tekstistä huolimatta ja tosiaan tätä lämpöä riittää!

Paikka osoittautui varsinaiseksi turistirysäksi. "Porukkaa oli kuin pipoa" voisi sanoa. Oli kiinalaisia ja ei-kiinalaisia.

Mielenkiintoista oli myös että turisteja kiinnosti enemmän myyntikojut yms. kuin muut nähtävyydet.. Tämä sopi tietysti minulle, sillä en ollut itse millään ostosreissulla vaan ihmettelemässä maailman menoa.

Näyttää ihan pieniltä pääsiäismunilta, mutta veikkaan että sisällä ei ole suklaata. Jätin väliin..

Nämä näkymät olivat parasta tarjontaa.

Juliste antoi hieman idyllisemmän kuvat paikasta. Muutoin Qibao oli kyllä ihan kiva paikka, mutta oli saanut olla noin 90% vähemmän ihmisiä. Toki nyt oli viikonloppu, joka vaikutti ihmismäärään varmasti.

Kuinka saisin rikki kookospähkinän? No tietysti antamalla kiinalaiselle leidille 10 yuania, niin saan vielä pillinkin kaupan päälle.

Kävin joku päivä myös kokeilemassa viidettä metrolinjaa ja ihmettelemässä elämää vieläkin kauempana keskustasta.

Kirjaimellisesti vitoslinjan pää. Onneksi jarrut toimivat.

Teollisuusaluehan sieltä päästä löytyi. Paljon oli erilaisia tehtaita ja tunsin jälleen, että vaalea naamani on suurenmoinen nähtävyys.

Löytyi sieltä suomalaisillekin tuttuja yrityksiä.

Mitään en vihjaile tehtaiden mahdollisista ympäristövaikutuksista. Pysyin erittäin kaukana tästä hyvävointisen näköisestä "karvaturrista".

Hyppäsin metrosta myös parilla muulla pysäkillä. Täällä oli joku vähän parempi asuinalue.

Tässä on puolestaan parturi-kampaamoväen aamupalaveri. Leikkiä ja lauluja, sekä huutoa ja kaaosta. Niistä on hyvä bisnespäivän aloitus tehty.

Lähipuistomme sääntöjä, kannattaa lukea ;) Kiinassa on näitä erilaisia sääntöjä ja kieltoja joka paikka täynnä. Eipähän tarvitse itse miettiä mitä saa tehdä ja mitä ei. Tosin kiinalaiset ovat usein melko joustavia näiden erilaisten sääntöjen noudattamisessa..

Toinen ilon aihe on se, että löysin kunnollisen hierontapaikan. Hieroja ovat selvästi hierojia, eikä muiden palvelujen tarjonnasta ole pelkoa. Hintakaan ei ole paha, noin kymmenen euroa tunnilta. Ainoa miinukseni kukaan ei tunnu ymmärtävän englantia. Olen käynyt nyt kyseisessä paikassa kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla tiskillä oli sattumalta yhtä aikaa englantia puhuva asiakas, joka tulkkasi. Sain siis haluamani selkähieronnan. Toisella kertaa luulin viestin menneen perille, mutta huomasin noin puolen tunnin päästä että kiinalainen kokovartalohierontahan tästä tuli. En jaksanut alkaa säätää enää siinä vaiheessa, vaan otin hieronnan mielenkiintoisena kokemuksena. Poikkeaa nimittäin "hieman" normaalista hieronnasta. Oli kaiken maailman sormestavetoja ja läpsyttelyjä. Kohokohtana hieroja puhalsi kämmeneeni. Olisin halunnut tietää sen tarkoituksen, mutta kielimuuri tukahdutti tiedonjanon.. Huomionarvoista on myös, että kiinalainen hieronta suoritetaan paita päällä. Sekin tuo omat erityispiirteensä hieronnalle. Mielenkiintoinen kokemus tosiaan, mutta jatkossa taidan pysytellä pelkän nhs- ja selkähieronnan parissa.

Hierontahuone.

Parturissakin kävin ja se sujui ilahduttavan nopeasti. Taisi mennä kokonainen vartti, johon kuului: hiusten pesu ja kuivaus, leikkaus sekä uudestaan hiusten pesu ja kuivaus. Muistaakseni hinta oli noin 3,5 euroa. Parturit olivat nuoria trenditukkaisia miehiä, jotka selvästikin fanittivat "bäkkäreitä". Eli Backstreet Boysien vanhat hitit soivat sulassa sovussa hiustenleikkuukoneiden kanssa.

Tiistaina käytiin vierailemassa UPM:n tehtaalla Changshussa, joka sijaitsee noin 1,5 tunnin matkan päässä asunnoltamme. Tapasimme erään UPM:n johtohenkilön noin kuukausi sitten suomalaisillassa ja hän järkkäsi meille vierailun tehtaalle. Saatiin myös autokuljetus asunnolta tehtaalle ja takaisin. Tehtaanjohtaja kertoin meille UPM:stä ja Kiinan tehtaan toiminnasta. Sen jälkeen kierrettiin tehtaalla kiinalaisen työntekijän ja suomalaisen harjoittelijan kanssa. Tehtaalta löytyi muun muassa paperinvalmistuksen maailmanennätyksen (vuodelta 2006) tehnyt kone, nopeus oli huimat 1700 metriä paperia minuutissa.

Iloinen pikku vierailija.

Pari kuvaa tehtaalta:

Laitetaan jälleen tänne loppuun muutama kuva eväistä:

Käytin vihdoin ja viimein kaasuhellaa pihvien käristämiseen.

Jotain hyvää hedelmää tämä oli, mutta vaikea sanoa mitä kun oli valmiita paloja,, Maku muistutti kiiviä etäisesti.

Torstaiaamuisin New Mandarin Cityn portilla on vieraileva torikauppias.

Matkalla Skymallille.

Tänään startattiin tähän aikaan. Onneksi autossa on ilmastointi.

Vanha luotettava mp3-soittimeni tekee työmatkasta huomattavasti mielekkäämmän. Mieluummin nukkuisin, mutta en vaan pysty siihen kuin korkeintaan hetkellisesti.

Täydellinen ajoitus tällä kertaa. Saapumisaika vaihtelee karkeasti välillä 08:50-9:20 ruuhkasta ja työntekijöiden täsmällisyydestä riippuen.

Yhdentoista jälkeen alkaa lounastauko. Nyt ollaan alettu syömään työpaikan omassa ruokalassa. Ruoka tulee jostain valmiiksipakattuna muoviastioihin, joissa lukee nimemme. Riisi käydään hakemassa isosta riisikattilasta. Ruoka on yleensä ihan kelvollista, vaikkakin välillä hieman epämääräisen näköistä.

Tämä on esimerkkiruoka-annos entisestä ruokapaikasta, pahamaineisesta "kanttiinista" (En muista olenko laittanut sieltä mitään kuvaa aiemmin). Nykyinen lounaamme päihittää kanttiinin tarjonnan selvästi. Yksi tärkeä pointti on myös se, että ruoka on nyt lämmintä. Kylmä riisi kylmillä lisukkeilla ei ole meinaan mitään herkkua..

Tässä ollankin jo kotimatkalla. Kuljetus takaisinpäin lähtee 17:30 ja asunnolle saavutaan yleensä hieman ennen puolta seitsemää.

Välillä tulee räpsitty kuvia työmatkalta ihan vaan ajankuluksi.

Tänään olikin sitten treenipäivä, joten suunnattiin salille pikaisen asunnolla pyörähdyksen jälkeen. Puoli yhdeksän maissa ollaan takaisin asunnolla. Loppuilta meneekin yleensä syödessä ja tietokonetta näppäillessä tai jotain leffaa tai muuta katsoessa. Nukkumaan tulee mentyä yleensä ennen yhtätoista. Jotenkin tuntuu että täällä väsyttää tavallista enemmän. Tulee nukuttua huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Tosin nyt lähiaikoina on ollut kuumuudesta johtuvia nukkumisongelmia. Siitä syystä olen nyt entistäkin väsyneempi. Nyt maanantaina tulee kuulemma ilmastointilaitteiden korjaaja käymään. Toivotaan että laitteet tulevat vihdoin kuntoon.

On tässä ollut taas muitakin ongelmia. Huomattiin maanantaina, että emme voi soittaa toisillemme. Pystyi kyllä soittamaan muille, mutta jostain syystä kännykkämme eivät yhdistäneet minun ja Eetun välillä. Sama homma tekstareiden kanssa. Liittymät saatiin kuntoon tiistaina järkyttävän säätämisen jälkeen. Tähän päivään mennessä ei ole tullut mitään järkevää selitystä toimintahäiriölle, mutta samapa se. Pääasia että puhelimet toimii nyt. Ehkä ilmastointikin tulee kuntoon sitten joskus, kun siitä on ollut jo niin monta kertaa puhetta. Jack kävi itse asiassa maanantaina katsomassa huoneeni ilmastointilaitetta, mutta ei saanut sitä toimimaan.

Aamuvirkkuna hyppäsin lauantaina metroon vailla päämäärää. Löysin itseni lopulta Fuxing Parkista eli kohtuullisen kokoisesta puistosta. Siellä oli valtavasti väkeä sekä menoa ja melskettä. Kuvista selviää osa laajasta vapaa-ajanviettomahdollisuuksien kirjosta. Ihmiset elivät hetkessä ja nauttivat erinäisistä aktiviteeteistään aidosti. Kyllä meillä suomalaisilla on vielä pitkä matka tuohon.

Kiertelin ja istuskelin puistossa parisen tuntia, kunnes kuumuus kävi liian tukalaksi. Ajattelin mennä viilentymään laivanrakennusmuseoon. Vahtimestari esti aikeeni ja puhui kiinaa rivakkaan tahtiin. Kun ilmoitin etten osaa kiinaa, hän puhui kiinaa hitaammin. Kun sanoin uudestaan etten ymmärrä kiinaa, hän kirjoitti kiinaksi.. Lopulta sain selville että museo pitää puolentoista tunnin ”siestaa”, joka on juuri alkanut. En jäänyt odottelemaan, kattellaan ehkä sitten joku toinen kerta.

Tanssitreenejä oli menossa vähän siellä sun täällä ja osa oli toistensa vieressä. Tanssimista voi vaikeuttaa kun kuuluu kolme eri kappaletta yhtäaikaa eri suunnista..

Olisko Tai Chitä?

Esiintymisjännitys ei ollut hidasteena, sillä eritasoista laulua kuului ympäri puistoa. Omiin korviini kaikki kuulosti tietysti nautinnolliselta..

Äijät kikkailee.

Taustalla pallottelleva pari tarjosi huikeaa viihdettä. En tiennyt että pallolla "kopittelu" voi olla noin haastavaa. Kohokohta oli kun tyttö heitti poikaa päähän pallolla, eikä poika ehtinyt reagoida ollenkaan vaan oli aidosti hämmästynyt kun pallo napsahti kupoliin. Silmä-käsi koordinaatio, mikä se sellainen on?

Viuhkat napsuivat ja hameenhelmat heiluivat.

Oliko yksi harrastaja mennyt pesemään asunsa värillisten vaatteiden kanssa?

Totta kai siellä nyt oli leijojakin. Komeita leijoja oli ja aivan älyttömän korkealla.

Mikä olisikaan parempi paikka kuorotreeneille kuin tämä? Jouduin kävelemään piennarta pitkin kun muorit olivat niin keskittyneitä laulelemaan, etteivät voineet väistää senttiäkään.

Mikä lie fight club siellä oli menossa.

Lisää laulua. Housujen vyötärön korkeus lienee matkittu laulavalta mäkikotkaltamme?

Koko bändi koossa.

Marx-Engels -patsas.

Rohkeaa pyykinkuivausta.

Vaihteeksi taas sitä ankeampaa puolta. Kaikilla ei mene niin hyvin.

Muun muassa tällaista löytyi tällä kertaa kaupasta.

Sisäänpääsy.

Jotain suitsukkeita pystyi ostamaan ja asettamaan tuohon "grilliin".

Porukka heitteli kolikoita tuon korkean "patsaan" sisälle. Tarkoitus jäi epäselväksi, mutta hauska oli katsoa mitä eriskummallisempia heittotekniikoita. Ei tulisi pesäpalloilijoita näistä..

Munkit ääntelivät oudosti keskenään, se toi hieman mielenkiintoista tunnelmaa paikkaan.

Ruokatauko rukoilun välillä?

Pieni, mutta komea paikka.

Erilaisia patsaita, joiden edessä kiinalaiset kumartuivat, oli monessa huoneessa. Jokaisen niistä yhteydessä oli myös laatikko johon pystyi laittamaan rahaa, joten kolikoiden kilinää kuului runsaasti.

Lihavat on leppoisia?

Täälläkään ei pelätty työtä.

Lopuksi vielä muutama kuva noin parin euron annoksista.

Tässä tosiaan puretaan paikkoja. Työturvallisuuskortti ja -koulutus löytyy työskentelystä päätellen jokaiselta.

Joen varrella oli vielä joitain koristeita.

Käytiin sitten vähän isomman joen varrella katselemassa paikkoja.

Pikkukujat ovat mielenkiintoisia paikkoja.

Yksi kujan elintarvikekaupoista. Valikoimaa oli yllättävän paljon.

Joku luottavainen (ja hygieeninen) tyyppi oli jättänyt hammasharjansa kujan vesipisteen luo.

Nyt ollaan jo vähän isommalla kujalla ja jo ihmismäärästä voi päätellä että turisteja oli liikkeellä paljon. Dragon boat festivaliin liittyvää tapahtumaa ja materiaalia oli todella niukasti tarjolla. Muutama ylimääräistä myyntikojua oli pystytetty. Niistä pystyi ostamaan perinneruokia. Siinä kaikki mita huomattiin eli vaisua oli.

Silta kiinnosti kovasti ihmisiä.

Oltiin vähän tylsistyneitä kun lohikäärmevenejuhlat jäivät niin vaisuiksi. Mietitiin että mitäs tässä voisi tehdä. Oltiin jo metroaseman liepeille kunnes seuraamme liittyi (kutsumatta) teekutsuhuijareita. He aloittivat vanhalla tutulla kaavalla eli pyysivät ottamaan valokuvan heistä kännykällään. Eetu otti kuvan. Sain idean ja kysyin voinko minäkin ottaa heistä kuvan, tietysti omalla kamerallani. No tuli lupaa tai ei, otin kuvan näistä vaivaantuneista "ystävistä". Yllättäen heidän kaveerausinto väheni kun olin taltioinut heidän kasvonsa.

Hei, olen teekutsuhuijari. Meitä on tässä kolme.

Jäätiin Eetun kanssa miettimään päivän suunnitelmia kahdestaan. Samalla huomattiin, että huijarit passivoituivat ja istuivat vain keskenään. Päätimme mennä pois heidän näkökentästään ja seurata työskentelyä. Aikaa kului ja mitään ei tapahtunut. Meinattiin jo jatkaa matkaa, kunnes Eetu huomasi että huijarit liikkuivat. Ajateltiin että he jatkavat matkaansa jonnekin toiseen kyttäyspaikkaan. Huomasimme kuitenkin, että heidän seuranaan oli valkoihoinen pariskunta. Nythän tämä kävi mielenkiintoiseksi!

Päätettin salamannopeasti, että lähdetään varjostamaan heitä. Käveltiin muutama sata metriä, kunnes he kääntyivät eräästä pikkuristeyksestä pienemmälle kadulla. Pienellä kadulla oli teehouse, johon huijarit ja uhrit olivat menossa. Kaksi huijaria ja pariskunnan mies olivat jo astuneet sisään ja nainen oli astuimaisillaan sisään, kunnes tökkäsin häntä olkapäähän ja sanoin taikasanat "Hi, They are going to fool you". Nainen ymmärsi minua välittömästi ja luotti sanaani, joten pariskunta kiiruhti pois teehousen luota matkaamme. Selitimme tilannetta nopeasti heille ja he olivat erittäin kiitollisia. En nähnyt itse huijareiden ilmeitä, koska keskityin pariskuntaan. Kuulin Eetulta jälkeenpäin että huijarinainen oli seissyt suu auki huomattuaan minut ja tajuttuaan mitä tapahtui.

Varjostus käynnissä. Punahousuinen nainen ja musta t-paitainen mies meinasivat juoda elämänsä kalleimmat teet.

Päivän hyvä työ oli tehty ja päätimme suunnistaa kotia kohti. Ajattelimme sen olevan muutenkin fiksua edellisen tapahtumasarjan johdosta, sillä huijarit eivät välttämättä osanneet arvostaa tätä hyvää tekoamme yhtä paljon kuin pelastettu pariskunta.

Metrosta päästyämme menimme ruokapaikkaan nimeltään GLL Wonton. Se oli joku nimensä mukaisesti wontoneihin erikoistunut pikaruokaketju.

Tilasin liha-katkarapuwontoneita. Ne olivat siis tullaisia taikinanyyttejä, joissa oli sisällä lihaa ja katkarapua. Hyviä olivat ja melko täyttäviä. Annos oli vaan aivan mielettömän kuuma ja syöminen oli hidasta sen takia. Taisin onnnistua polttamaan kielenikin. Eetu otti wontoneiden sijaan annoksen dumplingeja eli hyvin samantyyppistä ruokaa. Taikinanyyttejä täytteellä. Ne olivat vaan hieman pienempiä ja eri tavalla "nyytitettyjä".

Nappasin kotimatkalla mukaani muutaman sushipalan ja söin niitä myöhemmin asunnolla. Sushien mukana tuli myös kuvassa näkyviä pikkupusseja. Toisessa niistä oli jotain soijakastiketta ja toisessa wasabia. Molempia pusseja tuli mukaan yhtä monta kuin sushipaloja eli viisi kappaletta. Totta kai ajattelin että soosit ovat melko mietoja kun niitä tuli niin paljon mukaan. Dippasin ensimmäiseen sushipalaan molempia ja sitten alkoi tapahtua.

Aivan järkyttävä polte ja tuntui kuin nielu menisi tukkoon. Nielaisin uudestaan ja sama tunne voimistui. Säntäsin vessaan ja meinasin jo heittää sormet kurkkuun. Hiki virtasi, vettä tuli silmistä ja nenä alkoi vuotaa. Eetu tuli hieman jo hädissään huoneestaan kysymään mitä tapahtui. En oikein saanut sanaa suustani siinä lavuaarin päällä kuolemaa tehdessäni. Sain kuin sainkin nielaistua suuni tyhjäksi. Sen jälkeen ei kulunut kuin hetki että olo palasi normaaliksi. Aloin selvittämään mitä oli tapahtunut. Syylliseksi osoittautui wasabi. Tuttu nimi, mutta ei tuttu tuote. Pussissa oli 2,6 grammaa, josta olin varmaan syönyt maksimissaan sen 0,6 grammaa. Se oli vaan yksinkertaisesti liikaa. Koitin pienempiä annoksia ja enää ei tullut pahaa oloa, vain sellainen voimakas maku hetkellisesti. Jatkossa sitten mieluummin ylivaroivaisesti uusien mausteiden kanssa..

Zongzit eli Dragon boat festivalin perinneruokaa. Kyseessä on siis riisinyytit, joiden sisällä on erilaisia täytteitä lihasta papuihin ja pähköihin.

Toinen pussi eri täytteellä.

Siitä vaan syömään lämmitetty Zongzi. Kuvassa näyttää paljon ällöttävämmältä kuin onkaan. Riisi on toki tuollaista limaista/tahmeaa, mutta maku on mielestäni ok. Saatiin muutama pussi töistä lahjaksi ja ostin lopulta kaupasta lisää erilaisia zongzeja todettuani ne syömiskelpoisiksi.

Viimeinen ruokakuva vielä. Kuvassa zongzien lisäksi kinkkua, jotain sinappikasvia ja mielettämän suolaista kananmunaa. Nämä hieman erikoisemmat kananmunatkin ovat ilmeisesti jotain perinneruokaa.

Eetu kävi ostamassa liput edellisenä päivänä reissua varten. Vinkiksi junalippujen hankintaan Kiinassa: Pidä mukana passia tai sen kopiota, muuten lippu jää ostamatta. Onneksi luin netistä tämän ja tyrkkäsin oman passinikin Eetun matkaan.

Herätyskello soi 06:15 ja oltiin metroasemalla seitsemän tienoilla. Sieltä matkattiin metrolla reilu tunti juna-asemalle.

Juna-asemalla mentiin aluksi turvatarkastukseen. Näitä turvatarkastuksia on kyllä koko maa täynnä: juna- ja metroasemat, museot yms. Sitten venattiin väärässä paikassa aikamme, kunnes oikea paikka löytyi kymmenisen minuuttia ennen junan lähtöä. Melko sekavat merkinnät oli tällä juna-asemalla.

Juna oli D-juna. D-junat ovat viihtyisiä, siistejä ja kaikin puolin hyviä junia. Edestakainen lippu noin 180 kilometrin päähän maksoin muistaakseni reilu kymmenen euroa eli hintakin oli kohdallaan.

Hangzhoussa havahduttiin että pysäkkimme ei ollutkaa päärautatieasema, vaan eteläinen asema laitakaupungilla. Nyt oltiin sitten keskellä ei mitään ja jo ihmisten reaktioista huomasi, että valkonaamat ovat harvinainen näky täällä. Ajatuksena oli ostaa kartta heti kun sellainen löytyy jostain. Haluttiin englannninkielinen kartta, mutta loppujenlopuksi mikä tahansa kartta kelpasi. Tarjontaa ei ollut nimittäin liikaa..

Napattiin taksijonosta taksi ja osoitettiin kartalta West Lake eli yksi Hangzhoun ehdottomasti tunnetuimmista nähtävyyksistä. Taksikuski ajeli aikansa ja ihmettelimme kyydissä reittivalintoja karttaamme peilaten. Reilun puolen tunnin päästä saatiin tarpeeksemme ja käskin kuskin pysähtyä, koska epäilimme että hän ajaa ylimääräisiä lenkkejä voidakseen laskuttaa extraa. ("huijaus" numero yksi) Vaihdettiin taksia ja päästiin lopulta perille.

West Lakella.

Erilaisia paatteja oli vaikka kuinka paljon. Jätettiin kuitenkin väliin tällä kertaa.

Saavuttuamme West Lakelle huomasimme, että siellä oli pari muutakin ihmistä. Ihmisvilinä oli melkoista, mutta emme tainneet törmätä kuin kiinalaisiin turisteihin. Turistikaupunki Hangzhou on siis ilmeisesti lähinnä paikallisten turistien suosiossa. Oikeastaan en ihmettele tätä. Hangzhou ei nimittäin tarjonnut meille, suomalaisille turisteille, juurikaan mitään erityistä. Oli siellä tietysti iso järvi eli vettä ja mukavat maisemat sekä temppeleitä ynnä muuta vanhaa. Suomessa ollaan kuitenkin totuttu siihen että järviä, vettä ja luontoa on aina tarjolla, mikäli sitä kaipaa. Kiinalaisille tämä West Lake tuntui kuitenkin olevan upea paikka, sillä joka paikassa näkyi poseerausta ja kameroiden räpsyntää. He ajelivat myös vuokrafillareilla (oli perusmalli ja tandem sekä kolmestaan ja neljästään ajettavat mallit) West Laken laajassa ympäristössä innoissaan kuin pikkupojat.

Päivän puujalka: Ei ollut oma lehmä ojassa (vaan kultainen lehmä järvessä).

Vähän kookkaampiakin paatteja oli.

Tässä välissä käytiin syömässä ensimmäisen kerran. Ruokailusta ei ole kuvia, mutta sellaista melko perussafkaa oli. Liha/muu erillään ja riisi erillään. Tilattiin siis "vain" liharuoat, koska luultiin niiden sisältävän myös riisiä. Eipä sisältänyt, ei. Tämä huomattiin tietysti vasta laskua maksettaessa, joten vaikea siinä on enää perääntyä. Tällä kertaa ei siis riittänyt edes se että katsottiin hinnat etukäteen huolella, sillä missään ei lukenut että riisi ei kuulu annoksiin. ("huijaus" numero kaksi)

Myöskään kiinalaiset temppelit eivät tarjonneet juurikaan uutta verrattuna aikaisemmin näkemiimme temppeleihin. Toki jokaisella temppelillä on oma tarinansa, jotka on joskus luettavissa jopa englanninkielellä. Silti ne näyttävät hyvin paljon toisiltaan. Kun katson kuvia jälkeenpäin, huomaan että on erittäin vaikea sanoa mikä temppeli on kyseessä missäkin kuvassa. Alettiin olla melko pettyneitä tähän reissuun, sillä tultiin kuitenkin junalla tänne asti.

General Yeu Fein hautapaikka. Siis henkilön, jonka kunniaksi temppeli oli pystytetty.

Vanhempaa asetta.

Kiinaiset kävivät polvillaan tämän patsaan edessä ja ilmeisesti rukoilivat. Mielenkiintoista oli se, että patsaalle jätettiin myös rahaa.

Jotain suitsukkeita?

Työtä painetaan tauotta.

Käytiin vielä toisen kerran syömässä ennen paluumatkaa. Paikka osoittautui virheeksi, sillä yli puolet annoksista jäi syömättä. Annos ei vastannut kuvaa kuin etäisesti ja saimme samat annokset, vaikka tilasimme kaksi erilaista annosta. ("huijaus" numero kolme?) Käytiin tämän ruokailun jälkeen vielä Burger Kingissä syömässä ennen junamatkaa.

Happi meinasi loppua kun jonotettiin junaan asemalla. Ilmastointi, mikä se sellainen on?

Onneksi huomasimme sattumalta jo aamupäivällä Hangzhoun eteläiselle asemalle saapuessamme että paluulippumme ovatkin pääasemalle. Niissä luki siis Hangzhou ja eteläinen asema on HangzhouNan. Aika jännää että myydään menopaluuliput eri asemille.. Ilman tätä huomiota olisimme menneet väärällä asemalle ja joutuneet jäämään yöksi tänne ”turistikaupunkiin”, koska junat olivat loppuunmyytyjä..

Juna kulki tosiaan parhaimmillaan hiukan päälle 200 km/h. Tämä ei ole nyt vielä lähellekään niitä nopeimpia junia.

Metron kautta päädyttiin sitten lopulta kämpille muistaakseni joskus yhdeksän maissa. Päivälle tuli siis mittaa ihan tarpeeksi. Yhteenvetona reissusta voisi sanoa "p-ska reissu, mutta tulipahan tehtyä". En voi suositella Hangzhouta ainakaan pohjoismaisille turisteille. Ei ollut mitään mullistavaa nähtävää. Muutenkin Hangzhoussa piti turvautua taksiin vähän väliä, sillä kaupunki oli melko laaja. Turistien huijaus tuntui olevan elinkeinona (tai ainakin lisätienestinä) monelle tai sitten meillä oli vain huono tuuri, vaikka yritettiin olla tarkkaavaisia. Tälläkään kertaa ei puhuta isoista rahoista, vaan yksittäisistä euroista. Kyllä se vaan siltikin ärsyttää jo ihan periaatteen vuoksi. Jos hinnat laitettaisiin jo valmiiksi "yläkanttiin", niin maksaisin sen mieluummin kuin jotain pientä ekstraa yllättäen.

Eiköhän aika kultaa tämänkin kokemuksen. Otsikon kysymykseen palatakseni vastaukseni on "No, it isn´t".

Automuseo.

Alkupäässä oli vähän vanhempaa kulkuneuvoa. Tällainen on maailman ensimmäinen patentoitu auto by Karl Benz.

Vuodelta 1907.

Rolls Royce Phantom II vuodelta 1935.

Hieno idea.

Edelliseen kuvaan viitaten poseerausta T-Fordin kanssa.

Cadillacin limusiini (1931).

Lukuisista sotaleffoista tuttu menopeli: Wllys MB Jeep.

Jos nykyään on kaaosta liikenteessä, niin on sitä ollut ennenkin.

Ensimmäiset liikennevalot vuodelta 1933.

Automuseossa oli myös pari moottoripyörään näytillä.

Ei mikään varsinainen perheauto.

Kromia ja kiiltävää pintaa riitti.

MB SSK (1928)

Corvette oli yksi suosikeistani.

Näytteillä oli myös muutamia koneptiautoja.

Jokaisessa museossa näkyy näitä "laite on epäkunnossa" -kylttejä tarpeeksi..

Pakollinen ruokakuva tähän väliin.

Illalla kävin toista kertaa selkähieronnassa. Ensimmäisellä kerralla hierojan ammattitaito ei vakuuttanut, joten etsin toisen paikan. Menin johonkin meitä lähellä olevaan hierontapaikkaan kyselemään hintoja ynnä muuta. Vastaanotto oli iloinen ja lämmin, mutta pelkkää selkähierontaa ei ollut tarjolla. Kaikkea muuta olisi kuvien perusteella löytynyt aina jaloilla suoritettavasta hieronnasta "kylvettämiseen". Lisäksi erilaisia asusteita olisi voinut ilmeisesti toivoa hierojan päälle. Myös hierontoja kuvaavat tekstit olivat mielenkiintoisia. Seksuaalista suorituskykyä ja muuta sellaista olisi saanut kohotettua näillä hieronnoilla. Ihan pelkkä selkähieronta olisi kelvannut, mutta kun sitä ei saanut niin katsoin parhaimmaksi vaihtaa paikkaa.

Seuraava paikka oli varsin epäilyttävältä vaikuttava pulju sekin, joten pakkohan sinne oli mennä ihmettelemään. Vastaanoton äijä veti röökiä, mutta yllätyksekseni joku "johtoportaan" nainen puhui jollain tasolla englantia. Taas olisi ollut vaikka mitä tarjolla, otinkin kuvan yhdestä hinnaston sivusta. Sain kuin sainkin puhuttua itselleni pelkän selkähieronnan, hinta oli hieman yli 10 €.

Hinnastoa, toivottavasti tästä saa edes jotain selkoa.

Hieronnan suoritti nuori minihameeseen pukeutunut nainen. Hieronta oli hyvää perustasoa, mutta ei mitään häikäisevää. Jossain vaiheessa hieroja otti kengät jalastaan. Ehdin miettiä hetken, että mitähän nyt tapahtuu. Ajatukseni keskeytyi kun hieroja hyppäsi selkääni hieromaan (makasin siis päinmakuulla eli vatsallani). Siinä se aikansa hieroi ja pomppi kunnes laskeutui alas. Tätä toistui kolme kertaa hieronnan aikana. Poislähtiessäni näin pari muuta hierojaa, heillä oli hieman rohkeammat asut: toisella oli hoitsumainen valkoinen "mekko" ja toisella kirkkanpunainen alusasu, jossa oli mustaa pitsiä.. Mutta joo, hieronta oli tosiaan ihan ok. Jatkan kuitenkin paremman etsimistä, sillä selkä ja niskat kaipaavat hierontaa.